Hyvät kuulijat!
Yli satavuotinen työväenliike on saavuttanut paljon rohkeudella ja aloitteellisuudella. Tämän päivän työväenliike on kuitenkin paria poikkeusta lukuun ottamatta liian kiltti, passiivinen ja epäyhtenäinen.
Ensin porvarihallitus leikkaa viikatteella kansalaisten toimeentulosta ja lähipalveluista. Kärsijöinä ovat kaikenikäiset tavalliset kuntalaiset. Voitot kuormataan suurpääoman omistajille, suurituloisille ja veroparatiiseihin.
Mutta mitä tekee työväenliikkeen enemmistö?
Hyvät kuulijat!
Yli satavuotinen työväenliike on saavuttanut paljon rohkeudella ja aloitteellisuudella. Tämän päivän työväenliike on kuitenkin paria poikkeusta lukuun ottamatta liian kiltti, passiivinen ja epäyhtenäinen.
Ensin porvarihallitus leikkaa viikatteella kansalaisten toimeentulosta ja lähipalveluista. Kärsijöinä ovat kaikenikäiset tavalliset kuntalaiset. Voitot kuormataan suurpääoman omistajille, suurituloisille ja veroparatiiseihin.
Mutta mitä tekee työväenliikkeen enemmistö?
Se solmii työnantajien kanssa niin sanotut kilpailukykysopimukset, joilla sidotaan työntekijöiden kädet entistä pidemmäksi aikaa työpisteille. Eikä siinäkään vielä kaikki, että työntekijän selkänahalla ja vapaa-ajalla maksatetaan kaikkien aikojen osinkokeväät. Tämän päälle miesvaltainen eliitti vielä taputtelee toisiaan selkään ja leikkaa naisvaltaisten alojen työntekijöiltä siivun palkasta pois ja margariinin leivän päältä.
Viimeistään tässä kohtaa tulisi nostaa pöydälle lakkoase, perua kikyt ja tuoda neuvottelupöytään työväenliikkeen pitkäaikaiset tavoitteet: työajan lyhentäminen ja sukupuolten palkkatasa-arvo.
Mutta työväenliikkeen enemmistö vieläpä uskottelee itselleen juhlivansa torjuntavoittoa. Saatiin kuulemma lupaus, että hallituksen porvaritrio jättäisi leikkurinsa talviteloille koko loppuhallituskauden ajaksi.
Yön pimeinä tunteina hallitus kuitenkin teroittaa viikatteensa, kirjoittaa lain niin kutsutusta aktiivimallista eli toisin sanoen työttömyyskorvauksien automaattileikkurista ja valmistelee tarinalle jo jatko-osaa eli kansalaisten vapautta ja työttömien toimeentulosta entisestään leikkaavaa uudistusta.
Työväenliikkeellä on kaikki välineet omissa käsissä viheltää peli poikki. Kansan parissa kytee syvenevä epäluottamus eliittiä kohtaan, mutta lakkokutsua ei vaan tule.
Kun kukaan muu ei uskalla kyseenalaistaa ääneen hallituksen omistajia ja työnantajia suosivaa leikkaus- ja yksityistämispolitiikkaa, on Vasemmistoliiton ja työväenliikkeen vasemmistolaisten edustajien oltava aloitteellisia ja lisättävä painetta työtaisteluihin.
Työväenliikkeen sisällä eri alojen työntekijöiden välistä solidaarisuutta on pönkitettävä. Se on mahdollista vain pistämällä ripeästi ja näkyvästi pystyyn nykyistä paljon laajempia tukilakkoja ja muiden alojen työntekijöiden työtaisteluja tukevia toimenpiteitä aina, kun yksittäisen alan työntekijöitä tai alan työehtoja uhataan.
Me olemme työväenliike. Me olemme juuri niin vahva, kuin meillä on kykyä tukea toinen toistemme työtaisteluja myös seuraavat sata vuotta. Ne sata vuotta, joiden aikana nähdään työajan lyhentyminen kuuteen tuntiin ja tosiasiallinen sukupuolten palkkatasa-arvo.
Hyvää työn juhlaa!
